Hän itkee raakaöljyä ruusutarhaasi

Olet tuulenpesä

ylimmällä oksalla

musta mykkä solmu

utuinen magneettipilvi

sillä katseessasi hiukkaspölyä

ja hänkin melkein hukkui

siihen harmaaseen 

ongelmajätteeseen

Mutta nyt Paolossa on

syyssiivous

tiedätkös

hän lakaisee kaiken 

turhan pois 

kaatopaikalle

lähimetsään 

Hän heittää 

koko ymmärtämättömyytensä ydinjätelastin 

pois harteiltaan

hautaan niin syvälle

ettei sitä kukaan löydä

ainakaan ennen lapsenlapsia

tai seuraavaa hurrikaania 

sillä tuulenpesät

nehän maatuvat

ellei syysmyrsky 

ehdi purkaa pyörteissään 

Ja kun Paolo nyt polttaa

muovimuistonne nuotiolla

lajittelee ajatuksensa väärin

itkee raakaöljyä ruusutarhaasi

ja lopulta kaataa maalipurkin

päällensä 

uskothan kun hän sanoo

sen olleen vahinko 

niitähän sattuu

öljynporauslauttoja räjähtelee, sademetsiä kaatuilee

kun koko idylli rehevöityy

eihän vahingosta voi rangaista?

ilm. Ostro 3/2010

Huudot
Lyypekinaukiolla

todellisuuden tuisketta

vastaantulevat ihmiset

jotka näen vain kerran

jotka kuulen ehkä vain

kaksi kertaa

en palaa enää

tänä vuonna

sillä huutoihin

Lyypekinaukiolla

niihin on helppo tuudittautua

tänne on hyvä tulla

mutta vielä parempi lähteä

ja vaikka katseeni on etäinen

on minulla yhtä paljon päiviä

kuin teilläkin

nauran kaulahuiviini

jäljellä vain heijastus

ja viimeinen viini.

Nya Studenhuset 100 år - minnesdikt

Stbl:s egen översättning av festdikten. En spännande frukt i och för sig.

1. 

Ett andetag

från tystnad till skymning

framåt

i förkrossande frihet

utan någon särskild

illusion

för skrattet bär oss

och tiden finns inte mera.

2.

Flämtande

från twist till böj

från stolen till bordet

jag ser hur

våra ben rör sig

snabbt, mödolöst

liksom denna vår ungdom

märker du

när jag pendlar och pustar.

3.

Ett andetag

uppför trappan

midnatt på balkongen

staden rör sig under mig

jag svävar stilla

en stund / på min plats

för här

överallt

får man andas.

Publ. på Studentbladet 17/2010

Uusi ylioppilastalo 100 vuotta muistoruno

1.

Hengähdys

hiljaisuudesta hämärään

eteenpäin

murskaavalla vapaudella

ilman erityistä 

illuusiota

se riittää

sillä naurumme kannattelee

eikä aikaa enää ole.

2.

Hengähtäen

twististä taivutukseen

tuolilta pöydälle

katselen miten

jalkamme liikkuvat

nopeasti, vaivatta

kuten tämä nuoruutemme

huomaat

kun heilun ja huokaan.

3.

Hengähdys

portaat ylös

keskiyöllä parvekkeella

kaupunki liikkuu allani

minä leijun hetken hiljaa

vain paikallani

sillä täällä

kaikkialla saa

hengittää.

Ilm. Ylioppilaslehti 26.11.2010

Kuka ei inhoaisi paljastumisen merkkejä?

Aamuisin huoneessa leijailevaa pölyä,

joka auringon paistaessa täsmentyy.

 Kun kurkotit kohti valoa

  tavoittelit aina tarpeeksi.

Puhu työelämästä.
Tai ihan tavallisista koulupäivistä.
Kahdeksasta tunnista.
Espanjan matkasta.
Elektroniikasta.
Niistä on helppo puhua.

Ja lapset levittävät

isän haravoimat lehtikasat

oranssit laineet asfaltilla

tuudittavat lähiön nukkumaan

kuka sanoi
keskeneräinen on kaunista?