Viisaus on hepreaa

ja heprea hauska kieli

turha jäädä odottamaan

mankeloitua lauantaipyykkiä

   mutta silti

ajatus kuin puhdas aalto

jota tuuli ei riko

sillä rikos on toisaalla

    mutta silti

mielessä vain raikkaat tuoksut

ja valkoiset puuvillat

    mutta turha

turha jäädä odottamaan

mankeloitua lauantaipyykkiä

ajatus kuin puhdas aalto

loiva tyyneys vasten poskea

joka pian sanansa syö

hepreaa, turhaa lauantain pulinaa.

jana viikon välissä

vihdoinkin tämä makuupussielämä

ja joidenkin toisten jäiset karjalanpiirakat

yllättävät ovenkynnykset

vieraiden ihmisten bussiaikataulut

                me ajamme tahallamme vastakkaiseen

              suuntaan, haha

sillä tämä on meidän janamme

ja me voimme päättää v a u h d i n

sillä janan päissä ei ole kiirettä

vain p ä ä t e p i s t e e t

joiden etäisyys on sama - irrelevantti

turha kaasuttaa mutkassa

joka pitkästyneenä tuijottaa takaisin

parempi painaa hetkeksi pää

vieraalle tyynyllä

                        seisoa oudolla pysäkillä

k a t s o a johonkin suuntaan - l ä h t e ä toiseen.

N.D, Tre 28.3.2011

it was this fist april again 

fist april

and i'm not underestimating you

but everything turns to be just a big

joke

and you'll turn hungry

   trying to be

careful with the 

fruits.

 

 kaikki pakattuna

elämä käärittynä

vanhoihin helsingin sanomiin

uutinen tunkeutuu teemukiin

saippuapurkki kääriytyy sarjakuvaan

 jo ryppyyntynyt maisema

joka huomenna valokuva-albumissa

- viisi viimeistä hetkeä

ennen aamukahvia

tunnelma kuin alkusyksy

kun tunnistaa ketkä

ovat uusia kaupungissa

ainutlaatuiset aamut

näen kaiken uutena, jännittävänä

tulen onnelliseksi

pakokaasujen kiemuroista vielä vierailla kaduilla

- maaliskuu, muuttolaatikoita

levottomat jalat kannattelevat

levotonta päätä.

Pelko saa katsomaan

itseään ulkopuolelta

näkemään minänsä

raiteilla nurkassa tippumassa 

ei päästä unohtamaan

vaikka ei muista miten hengittää

sillä keskittyminen siihen 

mikä on tärkeää

on yhä epäoleellisempaa

pelko poistaa

viisaan kuoren, paljastaa 

saa makaamaan selällään, paljastuu

laskemaan sataan 

kun mikään ei piiloudukaan.

Kaikki aina liikkeessä

maailma ei pysähdy
emme mekään

ja kun tuuli käy

on tuoksumme p o i s s a

askeltesi ääriviivat

pehmeässä lumessa

uusi sade pyyhkii vaivatta muistoni

vaikka vielä tänään ruskea tukka vasten valkeutta

pian kaipaamme sitä tuttua puhdasta tuulta

      vaikka nyt käännämme sille kummatkin poskemme

enää vain kaksi kilometriä

k o t i i n

  ja kartta, kadonneiden hyve.

 

Pilvet lyövät vasten

taivasta

taivaallisinta on taitella

kysymyksistä lennokkeja

päästän ne ulos matkaan

älä jää katsomaan niiden lentoa

en odota vastauksia.