Me nukumme öisin sikeästi. Meidän täytyy nukkua, jotta jaksamme nousta aamulla ylös kello seitsemän. Jos sängyn edessä ei ole vielä pörröistä mattoa ja pöydällä digitaalista kelloa, hankimme ne pikapuoliin.
Arkisin leikkaamme tarjouskuponkeja Yhteishyvästä ja lomilla harrastamme hotelli-teatteri-paketteja. "Kulttuuri tekee hyvää", sanomme.
Iltapäivisin ripottelemme oliivit huolellisesti salaatteihimme ja nielemme ruokamme hitaasti. Nielemme myös paljon muuta, oikeastaan nykyisin mitä vain. Joskus kaikki tuntuu aika absurdilta, mutta on tärkeää niellä kiltisti. Inhottavimpia ovat silti ne asiat, jotka juuttuvat kurkkuun. Ei viitsisi puhua niistä.
Työpäivän päätteeksi suoristamme ryhtimme ja teemme muutaman vetreyttävän venytysliikkeen. Työpäivät ovat kovin palkitsevia.
Kotona me pyöritämme näppärästi ruuvit Ikean kirjahyllyihin, ja kun kaikki onnistuu, huudahdamme yhteen ääneen "Voilá!". Jouluisin keräännymme kuusen ympärille ja pidämme perinteiden harjoittamisesta, etenkin niiden suomalaisten. Syömme lanttulaatikkoa ja katsomme Lumiukkoa. Televisio on meille oikeastaan aika tärkeä.
Me tarkistamme kaupassa vaihtorahat ja otamme tankatessamme kuitin. Se on hyvin oleellista, sillä vain siten voimme verrata ajettuja kilometrejä ja ostetun polttoaineen määrää. Olemme myös oppineet keskittämään ostoksemme, sillä se kannattaa. Pidemmän päälle. Taittelemme biopusseja Helsingin Sanomista ja luemme joka vuosi Finlandia-voittajan. Meitä on kielletty kiipeämästä aidan yli tai ryömimään sen ali, sillä portin etsiminen on paljon fiksumpaa.
Me emme anna numeroamme tuntemattomille emmekä tanssi iltaisin kuin villieläimet. Se ei ole soveliasta. Teemme virheitä vain silloin, kun kukaan ei ole näkemässä. Eikä silloinkaan ole kyse oikeastaan mistään kovin vakavasta. Rakastamme toinen toisiamme, kaikin puolin. Ovathan solidaarisuus ja ymmärtäväisyys vahvuuksiamme.
Meidän maskaramme ei koskaan leviä.
Me emme kompastu sunnuntaisin mattoihin.
Meidän kantapäämme eivät kovetu.
Meidän vaahdottamamme kerma muodostaa pilvihattaroita.
Me emme välitä tietää, mitä on kokeileva jazz.
Meillä on jäätelöautoon kanta-asiakaskortti.
Meidän elämämme on kovin sopivaa. Joskus nieleminen on hieman kivuliasta, mutta sehän vain vahvistaa. Se on ihan sopivaa.
2 kommenttia:
vitsi ku hyvä! ollaan taidettu jo pari kertaa rikkoa sopivuuden rajojamme: tanssia kuin villieläimet ja repiä kuitit niin kuin kahleet vapauden tieltä! vou, täältä tullaan! silloin voi kuvitella omistavansa koko maailman, vaikka jalat ja auton pyörät koskisivat vain pientä osaa asfalttimerestä, kun kuitin palaset lentävät ikkunasta tarjoten paikalliselle juopolle mielenkiintoisen palapelin ja mahdollisuuden saada selville visa electronimme numero.
precis, precis, you got it!
olit kuka olit, niin otetaan pian uusiksi. ja paikalliset juopot arvoon arvaamattomaan.
Lähetä kommentti