kikattelua kivien välissä

okko laulaa
i saw you at my funeral
hassu maa
täynnä kivisiä paksuja laattoja
hassuilla nimillä
höpsöillä kukilla
ei saa yhtään naurattaa

mutta kuinka monta väkisin nieltyä kakun palasta
sitä vain mietin
kuinka monta ääni väristen lausuttua kiitosta

ja nyt
miten kaunis
maa
jossa aurinko tekee tietään kivien välistä
pitkin hiekkakäytäviä

ja kaikki ne itkut
joihin oltaisi haluttu herätä
niitä vain mietin
salaperäiset, pikkuiset kivilaatat
tyttövauva, poikavauva, vaava
enkelin kuvat kullatut

omaa sukua omaa sukua
voi kaikkia niitä puolisoita ja solmittuja liittoja
missä niitä nykyään myydään
tiskin alla kai
ja ne puisella lavalla tanssitut askeleet
keveät, kuolemattoman kepeät
ja nyt lopultakin vain
vieretysten
kunnes kuolema erottaa
eikä kai sekään

Terhi laulaa
lopulta olemme kuitenkin yksin
mutta väsynyt selkä kumartuu
yhä nuoruuden rakkauden ylle
kynttilä syttyy
hitaat askeleet vievät pois
päiväkahvin aika

entä ne ruosteiset rautaristit
joiden edessä pelkkä
ylikasvanut nurmikko
ja se yksi nokkonen
auts
ei saa kikattaa

ja ne paljonpuhuvat
puolilleen tyhjät sukuhaudat
avoimet leposijat
ruusut ja begoniat
vesiheinät ja horsmat
rikas ja köyhä rinta rinnan
pelkkiä hassuja
kivilaattoja

Brian laulaa
start again, start again
eikä se ole koskaan kai kuulostanut
yhtä naivilta

ja silti ne kauniit nimet
serafiat, senjat, sellat
ja helmi orvokit
saavat hymyilemään
ja haaveilemaan tyhmiä

miika laulaa
when everything is silent
we can be ourselves
no aika hiljaista on
ja aika alastomilta
kiviset laatat näyttävätkin
ja ne kirjaimet niissä
pelkkiä viivoja ja kiemuroita
outoa kieltä
muukalaisten maalla

vaikka tyhmien haaveilu
toki ihan selkokieltä

akku loppuu