Sataa niin kovaa, kuulen pisaroiden ampuvan peltikattoa. Kaipaan tuoreita hedelmiä ja parveketta. Kaipaan ilmassa kelluvia pilviä, aamun tuoksua ja sitä tuulta, joka silittää paljasta vatsaa.
Heitän sukkia ulos asunnostani. Luen italiankielistä kirjaa, en ymmärrä sanaakaan. Leikkasin otsatukan niin lyhyeksi, että joka kerta peiliin katsoessa naurattaa.
Pidän lämpimistä vilteistä ja kirjoista, jotka eivät ole liian paksuja. Pidän teestä, jos siinä maistuu mansikka ja vanilja. Revin rumat ruusutapetit irti seiniltäni, avaan ikkunan ja kiipeän ulos. Tahdon kahlata mudassa. Tahdon nähdä muuttosorsat.
Pidän liikenneympyröistä. Painan lisää kaasua. Lopulta istun rappusilla, ei sada enää. Jään siihen, sillä enää ei erota yötä ja aamua. Kun ei nukuta, ei tarvitse herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti