Tuuliajolla

Rakastan isänmaata

ja Berliiniä

sitä tuulta

joka tunkeutuu avoimista

ikkunoista

kun ajamme siltojen yli

ylinopeutta

mutta alamäessä pelkään

kun sanot

ettei musiikkia ole

on vain

mosaiikkia

pelkkää aallon harhaa

silloin suljen ikkunat

ja tartun hetkeen

kun maisema pesee kasvojaan

nousuvedellä

jonka säveliä sinä

et kuule

ja taustalla leijuvat huudot

joista me kumpikaan emme

saa selvää

mutta juuri silloin

asfaltti loppuu

ja minä tahtoisin

vain hyppiä

tasajalkaa

tien yli

Tiergarteniin.