junan seinät
ja suojatien merkit
jossain kaukana
sinisiä
kuten sanat
väärin lausutut sanat
ja tasapaino
sinä nojaudut vasten ovea
katseessa silti kaikki
vain yhtä sinistä ja savista
taivasta
paitsi ne rohkeat puunlatvat
jotka jaksoivat kasvaa kaikesta
huolimatta
korkeammalle
kattojen yläpuolelle
sokeat maisemat
silmissäsi
näen, miten ne väistyvät toiseen
suuntaan
kuten minäkin
laidalta laidalle
ulkoa tulviva valo
läpinäkyvää pronssia
jonka ikkuna suodattaa
puhtaaksi
valo
se tekee
silmät selitteleviksi
ajatukset aroiksi
varpaat puristuvat lämpimään patteriin
kuulen, miten
kauppakassit tippuvat
keittiön lattialle
ajatukset verhon alla
toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti