Valkoinen paperilennokki
mustan asfaltin reunassa
väistän sitä
verkkaisesti
pienen pojan takki
liikennemerkit ja roskalaatikot
kaikki niin värikkäitä
ja kirkkaita vasten
iltapäivää
joku ulkoiluttaa tyhjiä lastenvaunuja
toinen onttoa salkkua
käsi kai hapuilee
piilottelevaa taskumattia
se on täysi
Nyt on marraskuu
ja eksyn meren rantaan
yksi nöyrä joutsen
valkoinen ja kevyt
kuin paperilennokki
vasten mustaa vettä
metsä on violetti
hämmentyneet puut
ja selviytyjäomenat
alastomilla oksilla
paljastettuina
tahtoisin leikata nurmikon
violetissa leningissä
väistäisin omenapuita
ja värikkäitä pikkupoikia
neljä kuukautta
ja olisi huhtikuu
Taitelkaa lennokkeja
ja heittäkää ne ulos
eksykää rannoille
ja naurakaa omenoille
sillä ne ovat alasti
ja tekin kyllä
vielä selviätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti